Mitäpä kertoisin Richard Higginsistä? Lönnrot ja Runeberg pitävät häntä nerona. Snellman puolestaan katsoo, että hänen maalauksensa ovat liian villejä. No, Topelius ei vieläkään ole uskaltanut ilmaista kantaansa tästä taitelijasta. Itse olen varma vain yhdestä asiasta: jos elämä tarjoaa Higginsille onnekkaita asioita, hän kyllä kahmaisee niitä siekailematta koko sylillisen, ja jos elämä suo vastoinkäymisiä, hän maalaa niistä pari taulua ja tienaa hieman ylimääräistä.
Dickensin ajan Lontoo oli kuhiseva vastakohtien näyttämö, paikka, josta moni haaveili ja jonka yhtä moni kirosi. Richard Higginsille se oli syntymäkaupunki, joka tarjosi hänen elämälleen haasteisen alun. Toisinaan kohtalo voi kuitenkin suoda myös kovaosaisille yllättäviä onnenkantamoisia ja toivonkipinöitä, jopa suuria mahdollisuuksia.
Henri Aleneffin romaani avaa luovuuden kiehtovaa maailmaa ja kuljettaa lukijaa viktoriaanisesta Englannista pohjolan pieneen Suomeen, jossa runonlaulajat ja metsien tietäjät yhä vaalivat omaa rikasta ja ihmeellistä kansanperinnettään.
