Ihminen voi hyvin silloin kun hänen mielensä voi hyvin. Mieli on kevyt matkakumppani. Se seuraa meitä kaikkialle minne vain menemmekin. Joskus tulee tilanteita, jolloin toivoisimme saavamme tauon mielestämme. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Mieli on välttämätön väline, jotta voisimme toimia   ja työskennellä tässä maailmassa. Sana väline tarkoittaa, että sillä on käyttäjänsä, joku joka on siitä erillään ja hallitsee kyseistä välinettä. Mielen avulla ihminen kokee ympäristönsä miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi. Mieli hyväksyy tai hylkää. Tämä toiminta ei aina perustu älykkyyteen. Jos ihminen     ei hallitse mieltään älynsä avulla, hän saattaa valita toimintoja, jotka tuovat tarpeetonta kärsimystä. Mieli voi siis olla paras ystävämme tai pahin vihollisemme, riippuen siitä, onko se hallinnassamme vai ei. Lähtökohta mielen hallitsemiselle on ymmärrys, ettemme ole oma mielemme, vaan siitä erillään ja sen yläpuolella. Itämaisissa filosofioissa tätä suhdetta on analysoitu kategorisoimalla ihmisen minuus henkiseksi olennoksi ja mieli materiaksi, joka on aineellista energiaa ja täten alempana kuin elävä olento itse on.

Mielen hallinta on siis tärkeätä jokapäiväisessä elämässämme. Tämä on tosiasia, jonka tunnustavat kaikki tiedon erilaiset koulukunnat, pohjautuvatpa ne sitten henkisiin oppeihin tai länsimaiseen koululääketieteeseen. Esimerkiksi urheilussa usein voittaja on se, joka on parhaiten onnistunut hallitsemaan mielensä. Myös ihmissuhdeasioissa selviää kitkatilanteista helpommin, jos ei joudu mielensä valtaan ja sen sijaan hillitsee itsensä. Kuinka monesti kuulemme jonkun valittavan: "Voi, kunpa en olisi sanonut sitä hänelle, mutta sieltä se vain tuli suustani kuin tahtomattani, koska suutuin."

Hallitsematon mieli voi saada näin aikaan mitä raskaimpia vahinkoja sekä ihmiselle itselleen että ympäristölle. Joku on täysin mielipuoli. Hänen mielipuuhaansa voi olla aiheeton naureskelu, tai hän tekee jotain muuta niin  hullua, että hänen tekoaan sanotaan mielettömäksi. Suurin osa ihmisistä kokee vastenmieliseksi ajatuksen, että he muuttuisivat mielenvikaisiksi. He niin mielellään pysyisivät mieluummin terveinä. He eivät halua mielen tekevän heille tepposia. Sen sijaan kaikki hyvä ja kaunis, mikä juolahtaa mieleemme, on tervetullutta, vaikka se syntyisi hetken mielijohteesta. Onkin mielenkiintoista, kuinka keskeinen asia mielellä on arkipäivän kielenkäytössämme. Näin siksi, että mieli on joka hetki läsnä käytännön toimissamme. Paraskaan jäätelö ei maistu, jos pohdimme syödessämme muita asioita emmekä keskitä mieltämme makuaistimukseen. On suuri etu luopua mielivaltaisista teoista ja tehdä vallankumous, alistaa mielensä säyseäksi välineeksi ja korkeampien tarkoitusperien palvelijaksi. Jos saavutamme tämän, tulee mielemme itsestään tyytyväiseksi, sillä tällöin mielemme palvelee sitä tarkoitusta, jota varten se    on luotukin ihmiselle.

Henri Aleneff